Elokuun hämärä
Päivä astuu taaksepäin,
antaa tilaa varjoille ja valolle.
Kypsä vilja kumartaa tuulessa,
kesä kääntyy hiljaa iltaansa.
Ilta tuoksuu mullalta ja omenalta,
hämärä on pehmeä ja utuinen.
Järven pinnalla lepää hopeinen silta,
joka kutsuu hetkeksi hiljenemään.
Tähdet syttyvät kuin unohdetut lupaukset,
pimeys ei pelottaa, se syleilee.
