Kynttilä lyhtyyn sytytetään,
pimeää yössä uhmataan.
Lämmin leimu ja iloista mieltä,
vältä kummitusten pitkää kieltä!
Huippukivaa halloweenia!
—
Pöllöt puussa huhuilee,
kurpitsan naama hymyilee.
Kummat hahmot harhailee
kohta onhan Halloween!
—
Tulkaa velhot,
tulkaa peikot.
Tulkaa kaikki
ilkeät veikot.
Auringon laskiessa
esiin koloista ryömikää,
pidot kauheimmat
aamuun juhlitaan!
—
Lepakot ne yössä lentää,
kuka karkkiapajille ehtii entä?
Kissa musta naukasee,
luudanvartta paukauttaa.
Noita herää nauramaan,
halloweenia juhlimaan!
—
Kuu loistaa ja lepakko lentää,
kuka se ovelle kolkuttaa entää?
Pieni haamu ja luuranko herää,
karkkia syliinsä ahneesti kerää.
Avaa siis ovi tai muuten saat vaivaksesi
pienen ja hauskan kepposen!
Happy Halloween!
—
Kun lokakuu kääntyy loppua kohden,
ja pimeys saapuu hetkeksi viipyen,
maa peittyy lehtiin ja kylmään usvaan,
joku varjoissa kulkee, astellen hiljaa.
Se ei ole vihaa, ei surua laisinkaan,
vaan vanhaa taikaa, joka herää toimimaan.
Kun kurpitsan silmät syttyvät loistamaan,
me astumme hetkeksi varjojen maailmaan.
—
Musta kissa aidalla istuu ja odottaa,
kun keltainen kuu alkaa taivasta valottaa.
Se näkee lepakoiden tanssivan kehää,
eihän kukaan tänä yönä pelkää ketään?
Sillä halloween on varjojen juhlaa,
jolloin syksy viimeiset lehtensä tuhlaa.
Silloin saa nauraa ja pukeutua muuksi,
muuttua haamuksi tai pelkäksi luuksi.
—
Riisutut puut ja musta maa,
tänä yönä metsä huokailee ja herää.
Kylmät sormet tuulessa kurottaa,
kun syksy talven merkkejä kerää.
Varjoissa kuiskaa muistojen ääni,
aika on hauraampi kuin luulinkaan.
Käännä katseesi, paina alas pääsi,
tätä yötä ei omista kukaan.
—
Kello lyö kaksitoista, yö on jo musta,
talossa ei näy yhtään valaistusta.
Vain kynttilän pätkä pöydällä lepää,
kun ulkoa kuuluu jotakin jännittävää.
Rapsahdus lasiin, hiipivä ääni,
kylmyys nousee ja kääntää mun pääni.
Ikkunan takana hahmo kai seisoo,
katsoo ja odottaa, varjoilla leikitsee.
Ovi on lukossa, salvat on kiinni,
vaan riittääkö sekään tänä yönä?
—
Varjo liikahti seinällä, vaivihkaa vain,
sen kylmän ja hiljaisen viileyden sain.
Tuuli kuiskailee nimeäsi pimeässä yössä,
vaikka tiedät, ettei kenenkään pitänyt olla työssä.
Joku odottaa kulmassa, katseensa luo,
mutta kuka se on, sitä pimeys ei kerro.