Syksyn taika
Kun syksyllä on ruska,
värikkääksi vaihtuu puska.
Syksyllä alkaa taas koulu,
ja lähempänä on taas joulu
Puusta putoaa päähäni lehti,
hyvä että pikkuveli kouluun ehti.
Minun äitini nimi on Tarja,
ja hänen lempi kakkuun tulee marja.
Minun lempi ruoka on sieni,
mutta serkkuni on vielä tosi pieni.
Odotan jo että sataa ensilumi,
loppuun meinaa kulua kumi.
(Lähde: Peda.net)
—
Sataa, sataa ropisee,
pilipili pom, pilipili pom
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, uh-huh-huh.
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, huh!
—
Soittaa syksyn tuuli,
siili kutsun kuuli.
Saapastellen metsään astui,
sateen tullen siili kastui.
—
On syksy niin ihmeellinen.
Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, nyt uuden värin saa,
linnut lentävät merien taa.
Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?
Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?
Miten kypsyvät puolukat nuo?
Miten karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.
ON syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa, koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.
– Juhani Konola
—
Sateessa istun sateenvarjon alla,
kuuntelen ropinaa kaikkialla.
Sateessa istun sateenvarjon alla,
kuuntelen ropinaa kaikkialla.
Pieni sade pirisee, sirisee ja lirisee,
suuri sade porisee, sorisee ja lorisee.
—
Aijaijai, kastutaan, siiliäiti juoksee
lapsiaan sukkelaan vie se kuusen luokse
Aijaijai, kastutaan, kastemato kaivaa
mullassaan toivoo vaan sataisipa aina.
—