Älä pelkää tätä kuuta,
se on vain lepoa, ei mitään muuta.
Maa kerää voimaa kevättä varten,
lumivaipan alle suojaten juuret.
Harmaan verhon takana jossain,
valo jo odottaa vuoroaan.
***
Marraskuu, silta syksystä talveen.
Askel huurteiseen maahan,
katse harmaaseen pilveen.
Odotus tiivistyy ilmaan,
kunnes ensilumi peittää maan.
***
Ken pystyyn kuivuu, pystyyn jää.
Ken kaatuu, kaatuu lehdettömänä.
Syys-yössä yksin heräävää
ei lohduta nyt mikään hämäryys,
vain paljas totuus, kylmä syys,
ja oma jähmettyvä sydämesi.
Pois, vihreys, pois, valheen harsot lievät!
Nämäpä tuulet toisen viestin vievät.
Jää pystyyn se, mi kestää pystymään.
— Aaro Hellaakoski (Kokoelmasta Runot, Yle Areena)
***
On harmaa päivä ja harmaa puu
ja harmaa ja kylmä maa.
Ja rinnassa jotakin jähmettyy,
mi ei voi huokaustaakaan.
Se on kai se nuoruus, mi kuolee pois,
mi vaipuu syksyn syliin.
Ah, jospa jo talvi ja valkeus
tulis näihin tyhjiin kyliin!
— Uuno Kailas (Kokoelmasta Tuuli ja tähkä, Runosto)
***
Sytytä kynttilä, hämärää halaa,
syksyn kiire ei takaisin palaa.
Pimeys ulkona, sisällä pesä,
mielessä talvi, sydämessä kesä.
***
Jäätyy lätäkkö, huurtuu maa,
marraskuu hiljaa hengähtää.
Askel kerrallaan kohti talvea,
odotus ilmaan kylmään jää.
***
Valkoinen hiutale harmaaseen maahan,
pimeyden keskelle valon tuo.
Marraskuu kääntyy talven puoleen,
luonto uuden alun suo.
***
Älä pyydä marraskuulta loistoa,
pyydä siltä vain rauhaa.
Kun kaikki muu lakkaa soimasta,
oma sydän hiljaa pauhaa.
***
Mitä pimeämpää on ikkunan takana,
sitä kirkkaampi on sisäinen palo.
Marraskuu opettaa muistamaan sen:
sinussa itsessäsi asuu valo.
***
Marraskuu ei vaadi sinulta mitään,
se antaa luvan vain hengittää.
Anna ajatusten tyyntyä hiljaa,
anna kiireen taakse jäädä.