Kesä osaa odottaa
Suomalainen kesä ei koskaan kiirehdi.
Se saapuu ensin valona,
joka viipyy iltaisin hieman pidempään.
Sitten tuoksuna,
vastaleikatun nurmen,
koivunlehtien
ja sateen kasteleman metsän.
Yhtenä aamuna huomaat,
että linnut ovat laulaneet sinut hereille
jo monta päivää,
mutta vasta nyt ehdit kuunnella.
Kesä ei pyydä sinua suorittamaan.
Sitä ei kiinnosta,
kuinka monta paikkaa ehdit nähdä
tai kuinka monta asiaa saat valmiiksi.
Sille riittää,
että istut laiturin reunalla,
kastat varpaat viileään veteen
ja annat ajatusten kulkea
siinä missä pilvetkin.
Parhaat kesämuistot syntyvät hetkistä,
joita ei ollut suunniteltu.
Kahvikupista terassilla.
Mansikoista suoraan rasiasta.
Hiljaisesta metsäpolusta.
Saunan lämmöstä,
joka jää iholle vielä pitkään illan jälkeen.
Ja kun aurinko viimein painuu horisonttiin,
taivas muistuttaa,
ettei tarvitse kiirehtiä.
Kesä osaa odottaa.
Milloin me opimme saman?
