Askel hiljainen sammaleella,
raikas tuoksu syysmetsässä.
Keltaiset lehdet puussa ja maassa,
mieli lepää tässä maailmassa.
—
Kynttilään mä sytytän liekin,
keittelen kuumaa teetä.
Ulkona hämärä viettää hetken,
ei haittaa pisarat siellä.
—
On käynyt ruska hehkumaan,
sen hohde lumoaa.
Taas väriloisto täyttää maan
ja mielen valloittaa.
Oi elämä, oi hetket sen,
saa paistaa taivaan valo.
Oi elämä, oi hetket sen,
ja kaunis ruskan palo.
—
Hallainen viitta heilahtaa
ja tuntuu kirpeä tuoksu.
Koivusta lehti putoaa
ja tieltä kuuluu juoksu.
Kautta kylmän nenänpääni,
se on syksyn ääni.
—
Kun syksyllä peippo lähtee
ja laulu häviää
ja metsä on aivan tyhjä,
niin puilla on ikävää.
Sen vuoksi tulee tuuli
ja oksia kiertelee,
se tekee pesiä puihin
ja niissä humisee.
—
Syksyn tullen vaatteet kastuu,
lätäköihin kengät astuu.
Mikään ei oo hauskempaa,
nyt syksy tulla saa.
Heijaa, hoijaa, heijaa, hoijaa,
syksy tulla saa.
—
Syksy on ja kesä on pois,
talvea ootellaan.
Syksyisen tuulen soivan nyt kuulen,
kuu loistaa taivaallaan.
Syksy on, sen aika on nyt
saapua vuorostaan.
Linnut on hiljaa,
peltojen viljaa
kuu katsoo taivaaltaan.