Miltä kipu näyttää?

02.09.2020

Miltä kipu näyttää

Syyskuu on kansainvälinen kipukuukausi. Monella on omakohtaista kokemusta ohimenevästä kivusta, mutta kipukroonikot ovat asia erikseen. Suomen Kipu Ry:n nettisivujen mukaan Suomessa on miljoona päivittäistä kipua potevaa ihmistä.

Miltä se kipu näyttää? Krooninen kipu on näkymätöntä, tai se voi ulospäin näyttää punatuille huulille, hymyileville kasvoille, eikä se ihmisten yllätykseksi aina näytäkään piinaavalle kärsimykselle. On mukavampi näyttää hyvälle, vaikka tuntuukin pahalle, näin ainakin silloin kun lähtee ihmisten ilmoille. Kotona toisinaan kääriytyy kipuunsa peiton alle, tosin punatut huulet auttavat joskus kotioloissakin. Joskus auttaa sekin, kun sonnustautuu hyvännäköisiin salivaatteisiin, kun tekee yksin kuntoutusjumppaansa peilin edessä kotona. Kuka selviää millaisinkin keinoin.

Tätä on ulkopuolisen vaikeampi ymmärtää ja sen vuoksi tuleekin heitettyä kommentteja siitä miten hyvälle toinen näyttää tai miten vaikeaa on kuvitella toisen kipuja, koska toinen käyttää terveeltä. Kuulee myös mukavaa toivottelua, että tänään taitaakin olla hyvä päivä, kun et näytä yhtään kipeältä tai että oletkin näköjään parantunut, näytät jo tosi hyvältä. Kommentteja riittää, toinen toistaan parempia toteamaan ulkopuolisin silmin, että sinä et voi olla kipeä - kenties vain hyvä näyttelemään.

Jokaisella kipupotilaalle tuttuja kommentteja. Toisinaan ohitat ne olankohautuksella, mutta melko usein nuo kommentit myös syyllistävät. Sitä jää itsekin miettimään, että olenko oikeasti edes kipeä, kun näytän näin hyvältä.

Mikä on vaihtoehto. Vaihtoehto on se, että sen lisäksi, että olet menettänyt terveytesi ja elät jatkuvan kivun kanssa (jota joillakin lääkitys hieman hillitsee, ei kuitenkaan kokonaan poista) niin menettäisit vielä osallistumisenkin. Jollakin tapaa on hyväksyttävä ja sopeuduttava ja kivun läpikin (joskus hampaitakin purren) selviydyttävä kenen työstä, opinnoista, arjen askareista jne.

Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, minkälaisen sopeutumisprosessin kipupotilas on käynyt läpi. Minkälaisia valintoja hän arjessaan tekee. Aamulla ehostus ja hymy kasvoille ja töihin - kukaan ei näe kipua - mutta kipupotilaan päivä saattoikin olla siinä. Kollegat lähtevät työpäivän jälkeen kuka mihinkin harrastukseen, kipupotilas toipuu työpäivästä makuullaan, odottaen huomisen aamun ehostusta ja työpäivää. Se ei ole huonoa elämää, mutta siihen ei kaipaisi lisää yhtään syyllistävää sormea ja arvostelevaa katsetta. Joku toinen kipupotilas jaksaa osallistua vielä illallakin.

Kipu ei aina näy, mutta se on läsnä - usein jopa jatkuvasti. Sen tietävät vain he, joille se on arkipäivää.

Toivon työyhteisöihin kipupotilaan eettistä kohtaamista. Samoin me jokainen voimme osaltamme miettiä miten kohtaamme henkilön, jonka tiedämme kärsivän kroonisista kivuista. Hän ei ehkä halua tulla kohdatuksi kipupotilaana, vaan ihan vain kollegana. Hän ei myöskään halua kuulla, että kipu on korvien välissä. Niinhän se aina on, koska siinä ovat aivotkin mukana, mutta sen hän on kuullut jo moneen kertaan terveydenhuollon ammattilaisilta.

Kun kohtaat kipupotilaan - älä kyseenalaista! Hän ei ehkä halua kertoa juuri senhetkisestä kivustaan, hän haluaa viettää kanssasi mukavan hetken. Nautitaan täysillä!

Kipupotilaitakin on monenlaisia, joidenkin kipu myös näkyy ulospäin.