Aika, jona kaikki muuttui

24.08.2020

Vuosi 2020 on ollut omassa elämässäni jotakin ennenkokematonta - kuten varmasti monen muunkin ihmisen elämässä.

Tuntematon uhka, nimeltä Covid19, tuli ja mullisti maailman. Tunsitko sinä tuntematonta uhkaa, hiipikö ahdistus mieleesi?

Aika, jona kaikki muuttui

Kevätkausi meni täysin uuden kynnyksellä. Koko maailma pysähtyi lähes yhdellä kertaa. Olisiko tällaista voinut aavistaa koskaan tapahtuvaksi?

Ensin tuli kummastus, sitten mieleen hiipi pelko, iltaisin ennen nukkumaan menoa uutiset kaikuivat korvissa huutaen mitä jos minulle tai läheiselleni tapahtuu jotakin. Tunsin pientä ahdistusta rinnassani. Tässäkö tämä oli.

Siinä hetkessä päätin rajata uutisvirtaa, en lukisi enää iltapäivälehtien lööppejä, en päivittäisi tietojani koronasta tunnin välein, yhdet uutiset päivässä saisivat riittää. Pysyttelen kotona omieni joukossa, vältän turhia kaupoilla kulkemisia, tilaan kotiin jos jotain on pakko tilata. Mikä muuttui? Käyttäytyminen muuttui. Ajatuksiin tuli rauha.

Seuraavaksi hoksasin ajatella, että on asioita, joihin voin itse vaikuttaa, ja tässä kohdin ne ovat ajatukseni ja voin vastata omalta osaltani rajoitteiden noudattamisesta ym. Ei ole mitään järkeä murehtia sairastamatonta tautia tai taudin yllättämistä. Teen parhaani. Enempään en pysty.

Kun alkusokista selvittiin, kykenin jo miettimään mitä hyvää tämä kamala aika voi meille tuoda. Ilmasto puhdistuu, ihmiset oppivat arvostamaan lähellä olevia arkisia asioita ihan toisin, lähimetsäkin tuntuu ihmeelliseltä rauhan tyyssijalta. Huomasin ihan erilailla pysähtyväni hetkeen, eläväni hetkessä. Silmäni avautuivat, huomasin katsovani lähistön puita ja maisemia ihan toisin kuin ennen. Enää ei ollut kiire sinne, kiire tänne, kun elinpiiri supistui. Oli hyvä olla, tässä ja näin.

Siitäkin huolimatta kannoin maailman tuskaa, entäpä he, joilla kaikki ei siinä hetkessä, siinä omassa arjessa, ole mallillaan, kuinka ongelmat suurenevat. Entäpä ovatko kaikki turvassa kotonaan. Tämä outo tilanne aiheutti monenlaista myllerrystä pään sisällä.

Tämä pysähtyminen toi jonkinlaisen rauhan, luottamisen tunteen siihen, että kyllä asiat järjestyvät. Ja keskityn siihen, mihin voin itse vaikuttaa. Kiitän ja olen onnellinen juuri tästä hetkestä. Muusta en tiedä.

Pysähtyminen hetkeen ei kuitenkaan poistanut sitä ikävän tunnetta, että kaikkia läheisiään ei voinut juuri silloin tavata. Onneksi kuitenkin monet virtuaalitapaamiset ovat nykyään mahdollisia.

Kesä toi tauon eristäytymiseen - olemmeko taas uuden kynnyksellä - miten kaivaisin tuon keväisen voiman, hetkeen keskittymisen ja rauhan takaisin mieleeni. Tässä jo tottui kevyempään menoon.